Vaihtelevista tiloista

Keskeneräinen esiintymislava haavikossa.

Tänä vuonna ennakkoesitys oli taivasalla ja toinen esitys teatterin kokomustalla näyttämöllä. Ennen esityksiä ajattelin näiden kahden melkeinpä vastakohtaisen esitystilan eroja käytännön kannalta, sillä juuri muuta esityksistä ei vielä tiennyt ennen työpajoja. Tilaa liikkeelle tuli olla, hyvä tasainen pohja.

Mustolanvaaran laelle haapojen keskelle rakennettiin taivaskattoinen lava sään armoille, siksi seurasin tiiviisti sade- ja tuuliennusteita ja hyvästi ennen tapahtumaa levitimme väliaikaisesti pressun lavan ylle puiden varaan. 

Runovaara-isäntä Risto editoi lavaa.

Viimeisenä iltana ennen Runovaara-osallistujien saapumista Paltamoon Taivaan Pankolle fiksailin Riston kanssa lavaa. Minä vuolin puusta sopivankokoisia kappaleita tanssilattian saumakohtiin, jotteivät esiintyjät – tanssijat, runoilijat ja prosaistit – teloisi koloihin varpaitaan. Kun puuttui vielä muutama puunkappale, katospressu sai tuulta alleen. Alkoi sataa, kohta jo jyrisi ja puuska koetteli pressun liitoskohtia. Tanssilattia peittyi veteen. Vedin hupun päähän ja aloin työntää lastalla vettä lavan ja pressun päältä sivuun sitä mukaa kuin sitä tuli lisää. Aika tovi siinä meni, elementillä oli asiaa. Sateen lakattua vuolin puuttuvat puunpalaset ja sovitin ne paikalleen.

Ajattelin sitä sadetta seuraavien päivien aamunotkistelutunneilla, kun tanssitaiteilijamme Auri Ahola pyysi meitä liikkumaan kuin olisimme vedessä. Syrjäytin mielikuvan taivaalta kaatuvasta vedestä ja pulahdin ryhmän kanssa uima-altaan veteen, samanasteiseen kuin vastalämmitetyn saunan pesuvesi tai hiki otsalla.

Esitysten lähestyessä sääennuste lupasi ulkonäytökseen aurinkoista – ja sisänäytöspäivälle sadetta. Ja niinhän se meni kuin pitikin: Paltamon ennakkonäytökseen matkasi perjantaina Kajaanista höyrylaivan täydeltä katsojia poutasäässä, ja lauantaina sai sataa, kun meillä oli teatterin katto pään päällä.