Runovaaralaiset 2013

Runovaaralaiset 2013: Eino Santanen, Risto Oikarinen, Valtteri Raekallio, Auri Ahola, Laura Lindstedt, Martti-Tapio Kuuskoski, Jaakko Yli-Juonikas (takarivi); Johanna Paaso, Krystoff Smedslansky (POL; ruokahuolto), Solange Kiehimä (Belarus-France; ruokahuolto), Henriikka Tavi (eturivi)

 

Yksityisiä keskusteluja

Runovaara 2013 -ryhmä, suurkiitos olostanne Paltamossa! Parasta oli, että kerrankin oli ruhtinaallisesti aikaa rauhassa keskustella. Ilman elektroniikan välikättä. Ilman julkisia alustoja. Me tarvitsemme aikaa ja tilaa taiteilijoiden välisille yksityisille keskusteluille. Taiteen merkityksestä, tavoitteista, mahdollisuuksista. Taiteen tekemisen kriiseistä. Ahdistuksesta, ilosta. Tarvitsemme pitkää puhetta taiteesta. Saunan pimeydessä, heinikossa, ruokapöydän ääressä. Emme edustuspuhetta. Tarvitsemme taiteilijoiden välistä kasvokkaista puhetta. Sellaista, joka palvelee taiteilijoiden työtä, taiteen tekemistä. 
 

Vaihtelevista tiloista

Keskeneräinen esiintymislava haavikossa.

Tänä vuonna ennakkoesitys oli taivasalla ja toinen esitys teatterin kokomustalla näyttämöllä. Ennen esityksiä ajattelin näiden kahden melkeinpä vastakohtaisen esitystilan eroja käytännön kannalta, sillä juuri muuta esityksistä ei vielä tiennyt ennen työpajoja. Tilaa liikkeelle tuli olla, hyvä tasainen pohja.

Mustolanvaaran laelle haapojen keskelle rakennettiin taivaskattoinen lava sään armoille, siksi seurasin tiiviisti sade- ja tuuliennusteita ja hyvästi ennen tapahtumaa levitimme väliaikaisesti pressun lavan ylle puiden varaan. 

Runovaara-isäntä Risto editoi lavaa.

Viimeisenä iltana ennen Runovaara-osallistujien saapumista Paltamoon Taivaan Pankolle fiksailin Riston kanssa lavaa. Minä vuolin puusta sopivankokoisia kappaleita tanssilattian saumakohtiin, jotteivät esiintyjät – tanssijat, runoilijat ja prosaistit – teloisi koloihin varpaitaan. Kun puuttui vielä muutama puunkappale, katospressu sai tuulta alleen. Alkoi sataa, kohta jo jyrisi ja puuska koetteli pressun liitoskohtia. Tanssilattia peittyi veteen. Vedin hupun päähän ja aloin työntää lastalla vettä lavan ja pressun päältä sivuun sitä mukaa kuin sitä tuli lisää. Aika tovi siinä meni, elementillä oli asiaa. Sateen lakattua vuolin puuttuvat puunpalaset ja sovitin ne paikalleen.

Ajattelin sitä sadetta seuraavien päivien aamunotkistelutunneilla, kun tanssitaiteilijamme Auri Ahola pyysi meitä liikkumaan kuin olisimme vedessä. Syrjäytin mielikuvan taivaalta kaatuvasta vedestä ja pulahdin ryhmän kanssa uima-altaan veteen, samanasteiseen kuin vastalämmitetyn saunan pesuvesi tai hiki otsalla.

Esitysten lähestyessä sääennuste lupasi ulkonäytökseen aurinkoista – ja sisänäytöspäivälle sadetta. Ja niinhän se meni kuin pitikin: Paltamon ennakkonäytökseen matkasi perjantaina Kajaanista höyrylaivan täydeltä katsojia poutasäässä, ja lauantaina sai sataa, kun meillä oli teatterin katto pään päällä.

Läpärivalokuvia Sissilinnasta

Kajaanin Runoviikon valokuvaaja Pekka Homanen otti Sissilinnan läpäristä 6.7. nämä valokuvat (Lindstedt ja Sydän & Santanen ja Tekniikan maailmat). Kuvat löytyvät myös täältä: http://www.runoviikko.fi/kuvapankki/Lauantai/37/84

Henriikan Labyrintti, jossa yleisöllä on merkittävä rooli, ei ole tässä mukana, eikä Jaakon kekkosneukkulalainen grazy-aerobic, koska virallisella valokuvaajalla taisi olla kiire toisaalle.

Oi Alli, Oi Oi Oi!

Runovaaran yksi aivan oleellinen olennoituja on Alli. Alli on virallisesti parson-tyyppinen jackrussellinterrieri, mutta nimistä viis. Alli on tosi kiltti. Alli haukkuu häntä vispaten tulijat ja etenkin autot. Moottoripyörästä se menee jo ihan tolaltaan. Leikkisäkin se on. Se tykkää hakea palloa, mutta ei halua luovuttaa sitä mistään hinnasta uudelleen heitettäväksi. Se murisee jos pallon koettaa napata sen suusta. Silloin sitä täytyy juksata. Se menee aina lankaan. Ei kuitenkaan pahastu eikä kanna kaunaa. Hakee pallon vauhdikkaasti ja omii sen taas. Uudestaan, uudestaan, vielä kerran.

Voi Alli.
 

Eipä silti!

Häshtäg Runovaaranpaikka. Häshtäg Natsijuomaesileikkimökki. Häshtäg  --- ; kunst

Kaikkihan tietävät että. Ei se, että. Eikä se, että. Runoilijat sen enempää kuin prosaistitkaan. Valtterikaan ei. Koskaan. Auri osaa, eli Auri tekee. Valtteri ei edelleenkään.

aSIALLINEN ruokalappu Jäntevä kimpale kalvon sisällä sykkivää kristalLIHAA; Valo alkaa kiertää kaukaa Runovaaran k u o v i.

 

Laajoissa hyvin organisoiduissa käsitepyramideissa minä haluan käyttää sinuun tekniikkaa titityy, sillä sambasydämeni sykkii Kekkonen. Kekkonen Kekkonen. --- Kekkonen Kekkonen Kekkonen  Kekkonen. --------                                                                                            --n                                  §                                                                                                                                  --                                         ------  o l e  h i l j a a                             AURINKO PAISTAA.

 

Lopuksi haluamme todeta että.  Koska kuitenkaan he eivät. Minä ulvon.+

Auri Ahola und Valtteri Raekallio

Karonkka

Karonkkapäivä. Taivaan Pankon perjantainen ennakkoesitys ja Kajaanin Runoviikon lauantain ensi-ilta Sissilinnassa ohitse. Jäävi olen ehkä sanomaan, mutta mielestäni molemmat esitykset menivät eri hienosti. No, jännityksen takia unohdin Kajaanissa sanoa esitykseni alussa siteeraamaani lähteen (Jean-Luc Nancy & Tunkeilija), mutta sellaista sattuu, lennossa säädetään.

Kaikissa esityksissä on tapahtunut jotain kontrolloimatonta. Se on hyvä. Tänään kuulin näyttämöverhon taakse, kuinka Einon esityksen aikana muuttolaatikoista rakennettu Baabelin torni romahti. Heti tiesin, että juuri noin sen pitikin mennä.

Esityspaikat olivat toistensa vastakohtia ja siksi esitykset hyvin erilaisia tunnelmiltaan. Taivaan Pankolla vedimme shown lehminiitun keskelle rakennetulla lavalla, vajaan kymmenen haapapuun muodostamassa haavikossa. Yksi haapa on jätetty kasvamaan lavan keskelle. Se on uljas. Olisi ollut rikos kaataa se taiteen tieltä. Oltiin auki yleisölle. Nähtiin katseet. Reaktiot.

 

Harkat. Tanssijat ovat teipanneet kännyköitä puuhun.

Kajaanissa olimme teatterillisemmissa olosuhteissa. Korotettua lavaa ei onneksi ollut, vaan amfiteatterimainen nouseva tila, mutta mustaan pimeyteen me puhuimme (tai huusimme). Joitain hahmoja erottui hämärässä, silmät, katseet siitä edestä. (Näyttelijän lavayksinäisyydestä haluaisin tietää nyt enemmän. Mihin hän puhuu, silloin kun hän puhuu pimeyteen, ei vastanäyttelijälle?)

Nyt olen väsynyt, raukea ja rauhoittunut. Hämmentynyt. Vajaan viikon hyperintensiivinen työpajatyöskentely on ohi. Takana ovat myös Aurin vetämät aamupalanjälkeiset, israelilaisen Gaga-tekniikan mukaiset treenit (http://gagapeople.com/english/). Olemme uineet hunajassa, olemme lähes särkyneet kristallina, olemme antaneet jonkin ruumiinosan, vaikkapa nenän, viedä liikettä eteenpäin. Olemme olleet matoja. Pikkiriikkisiä sisäisen grooven läkähdyttämiä olentoja. Olemme harpponeet vaarojen ylitse, olemme ryntäilleet toistemme ohitse, väistäneet viime hetkellä.

Entä millaista on olla keskellä pikkurillin ja pottuvarpaan välistä valtataistelua? Siitäkin tiedän nyt jotain.

Ilman peilejä, kontrollia, silmät auki, läsnä.

Ilo: tällä yhdellä sanalla tätä kuvaisin, eikä sekään ihan osu.

Auri ja Valtteri ovat olleet upeita opettajia. Turvallinen olo alusta loppuun saakka. Välillä on pelottanut perkeleesti, esimerkiksi silloin kun tehtäväkseni annettiin kasaan rutistuminen estradilla ihmisten edessä, enkä ollut edes turkkalaisesti verkkareissa vaan brassikokotin höyhenissä ja sulissa. Mutta niin minä sitten rutistuin, ja hajosin kristallina, ja tanssin Luiz Inácio Lula da Silvan kunniaksi pallealla. Tästäkin tiedän nyt jotain, vähän.

Henriikka ja Labyrintti, Eino ja Tekniikan maailmat, Jaakko ja Vuosisatani epilogi, osa I, aerobisia harjoitteita. Korva-, silmä ja aivomatoja loppuelämän tarpeisiin. Lihasmuistoja.

Jotenkin hiukkasen orpoa lähteä huomenna.

Ruki veer!

Vuosisatani epilogi, osa I, aerobisia harjoitteita

à la Jaakko Yli-Juonikas

(satunnaisia otteita satunnaisessa järjestyksessä)

Jos voidaan näyttää toteen, että minut on harkitusti karkotettu valtion sisäiseen maanpakoon, on kenties mahdollista myös johtaa tästä asetelmasta jokin yleisempi instituutioiden kuvaustapa.

On käsitettävä, että tämän käsittäminen on maailman käsittämistä ja että sota tätä vihollista vastaan on sotaa maailmaa vastaan.


 

Vaikken muista Suurimman Satusuomalaisen ikinä puhuneen minulle unessa saati valveilla, Satusuomalaisen hahmoa ympäröivä tarinakirjo koteloi minut jo lapsena rauhaan ja varmuuteen.

Eikä suojamuuri ole sittemmin rikkunut. Rienauksesta loukkaantuvat vain ne, joilta rauha ja varmuus puuttuu.

 

”Loiskiehunta tärvelee avoimen vuoropuhelun mahdollisuudet.” ”Loiskiehunnan takia kukaan ei uskalla enää sanoa mitään ääneen.” Tämäntapaisiin turhautuneisiin lausahduksiin törmää nykyisin tämän tästä jokainen, joka liikkuu maamme diplomaattipiireissä.



Sanoudun irti kuoleman kultistanne, punoudun ja sanoudun kiinni iankaikkisen elämän ja energian katoamattomuuden aatteeseen. Tässä aseeni. Tässä virkamerkkini. Tehkää minulle mitä tahdotte.


 

 

Ystävyyden viestimme on kaikeksi onneksi kulkeutunut perille loiskiehunnasta huolimatta!

 

Työleiriläiset

 

Ensimmäinen esitys oli tänään, ja siitä piakkoin lisää täällä blogissa.

Tässä miehistövahvuuden tarkastus iltasella.

 

Työleiriläiset - toinen otto

 

Ennakkotietoja esityksestä

Harjoittelimme tänään kumartamista. Huomisen esityksen jälkeen kumarramme 1. ensin kaikki yhdessä, 2. kirjailijat yksitellen (järjestyksessä minä, Laura, Eikka ja Jaakko) 3. tanssijat ja lopuksi: 4. kaikki vielä yhdessä.

En ole aikaisemmin kumartanut yleisölle. Tavallisten runoesitysten jälkeen yleisöä katsotaan nopeasti, sanotaan kiitos ja poistutaan näkyviltä. Mutta kumartaminen tuntui hienommalta ja meni mielestäni hyvin. Siksi haluankin vastedes osallistua yhä useammin työpajoihin sekä tehdä esityksiä, joiden loppuun sopii kumarrus kuin olisi laittanut itsensä likoon.

(työpajoissa on hauskaa ja siellä syntyy ideoita, ja tämä paikka on hyvin hyvin avara ja kaunis ja ruoka loistavaa, ja olen aina unelmoinut että saisin harjoittelemalla harjoitella ja hinkata ja siinä mielessä vähän harmittaa se, että oma juttuni ei ole varsinaisesti esitys, vaan enemmänkin tapahtuma, jossa ei ole mitään muuta vaikeaa kuin olla tilanteessa läsnä ja katsoa ihmistä (katsojaa) silmiin. Se on vaikeaa.)

Labyrinttiharjoitukset käynnissä

Huomisessa esityksessä (=teksteissä) toistuu kaksi teemaa: tekniikka ja kuolema. Sen kunniaksi (internetistä) löydetty runo:

Runo: Runo: Vaara,
Iloisuus, faktat, Evoluutio,
Estetiikka, tietämätön, Wellnes

Kainuu - mahdollisuuksien maakunta!

Eilisen yön kirjallisuus- ja maakuntapoliittisten keskustelujen tuloksena aamulla herätessä päässä soi Kainuu Laulu: "täällä osataan", "tänne mahdutaan", "täällä ihmiset tapaat joilla on sydän paikallaan".

Renne Karppinen: Kainuu Laulu



Aamun positiivisissa tunnelmissa jatketaan.

Tanssijamme ovat saaneet jo leikilliset lempinimetkin, "Natsi" ja "Tosinatsi".



Tässä Auri & Valtteri tiukkailmeisinä eilisessä iltapalaverissa. Tällä hetkellä tanssijoiden huoneesta kuuluu diabolista naurua. Kirjailijoita vähän jännittää.

Biltemasta on tänään tilattu kaksi työhaalaria lisää.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Taivaan Pankolla aika pysähtyy ja lapsuuden kesäpäivät palaavat verevinä mieleeni. Koska vanhempani edustavat maailmankatsomukseltaan historiatietoista humanismia, minua ei koskaan pakotettu kesäleireille. Uimakouluun sen sijaan jouduin useampana kesänä. Nuokun sirkuksen järjestämälle sirkusleirille lähdin muistaakseni vapaaehtoisesti 12-vuotiaana. Sekin osoittautui lopulta painajaiseksi.

Mutta uimakoulu! Se järjestettiin joka vuosi Säkylän Pyhäjärvellä, samassa paikassa kuin kesäsiirtola. Useimmat päivät olivat lämpimiä ja kirkkaita, mutta maanosamme historian pitkiä varjoja aurinkokaan ei pystynyt uimarannalta häätämään. Päivät täyttyivät unenomaisella kauhulla. Kun muut lapset hälisivät vedessä iloisen tietämättöminä, minä makasin parakkisängyssä kuin elävältä haudattu. En tietenkään oppinut ikinä uimaan. Kerran, kun meidät komennettiin veteen, laahustin jonon jatkoksi shortseissa ja t-paidassa. Koska en pystynyt ajattelemaan muuta kuin pääni yllä vaappuvaa piilukirvestä, en ollut muistanut vaihtaa jalkaani uimahousuja. Opettaja komensi minut pukuhuoneeseen, jonne juoksin kyynelehtien muiden lasten pilkkanaurun saattelemana.

Ennen lähtöä Runovaaraan olin hyvin huolestunut myös siitä, että Taivaan Pankko on niin sanottu retriittikeskus. Käsitykseni mukaan hiljentyminen ja hiljaisuus kaikissa muodoissaan edustaa epäilyttävää, harhautunutta hengellisyyttä. Kaikeksi onneksi olen saanut paikan päällä todeta, ettei kuolemanhiljaisuus väijy minua tämän komean ja kodikkaan hirsitalon nurkissa. Ryhmän muut jäsenet pitävät päivisin ja iltaisin yllä lähes taukoamatonta hyväntuulista keskustelua. Öisin kuuntelen korvakuulokkeilla aerobic-musiikkia. Vedentulon tilapäinen katkeaminen tänään aamupäivällä tarjosi ryhmällemme luovuutta kirvoittavan proseduraalisen rajoitteen. Kaikki on siis toistaiseksi hyvin. Näyttää mahdolliselta, että selviydyn viikon läpi hengissä.

 

Toinen Runovaara Taivaan Pankolla: kirjallisuus kohtaa tanssin

Järjestyksessä toisen Kainuun Runovaaran taiteilijat saapuivat tänään tiistaina Paltamon Taivaan Pankolle. Viime vuonna kirjallisuus kohtasi musiikin, tänä vuonna on vuorossa tanssi.

Tanssijat Valtteri Raekallio (Helsinki Dance Company) ja Auri Ahola ("Finnish National Ballet!") tulevat vetämään keskiviikosta perjantaihin workshopeja neljälle kirjailijalle: tällä kertaa ryhmään kuuluvat runoilijat Henriikka Tavi ja Eino Santanen sekä prosaistit Laura Lindstedt ja Jaakko Yli-Juonikas.

Perjantaiksi 5.7. on valmistuva runsaan tunnin mittainen teos, joka esitetään kello 17 Taivaan Pankolla ja seuraavana päivänä lauantaina 6.7. Kajaanin Runoviikolla (Sissilinna, klo 15).

Perjantain esitykseen järjestetään runoristeily Kajaanista. Sisävesihöyrylaiva s/s Kouta starttaa Renforsin rannan laiturista kello 13: S/S Koudan runoristeily.

Tässä blogissa kerromme kuulumisia Taivaan Pankolta: Mitkä ovat tunnelmat? Miten teosten valmistuminen edistyy? Ja mitä syntyi? Kirjallis-tanssillisen teoksen tekijät kommentoivat, ehkä jopa avautuvat!

Viime vuoden Runovaaran käänteisiin voi tutustua täällä: Runovaara 2012.